Harpun kielet

kuva: slis.cua.edu/ihy/fa03/HARP/Harp.strings.jpg

Harppu kuuluu kielisoittimiin ja on niistä suurin. Konserttiharpun korkeus on n. 180-190 cm, kieliä siinä on 46-47.

Kieliä on kolmea eri väriä: C-kielet ovat punaisia, F-kielet mustia ja niiden väliin jäävät D-, E-, G-, A- ja H-kielet vaaleita. Sama väritys toistuu nykyään myös metallikielissä. Värit tarvitaan siitä yksinkertaisesta syystä, että muutoin suuresta kielimäärästä olisi mahdotonta löytää tiettyjä kieliä. 

Kieliä harpussa on kolmea eri materiaalia: alimmat vajaat kaksi oktaavia ovat metallikieliä, joissa sisimpänä on ohut metallilanka, sen ympärillä silkkiä ja päällimmäisenä metallipunos. Suurin osa kielistä on lampaansuolta, joka luonnonmateriaalina on soinnin kannalta ihanteellisin. Ylimmät 1-2 oktaavia on nailonkieliä, koska ne ovat korkeimpina kielinä kestävämpiä. Kielissä on 600 kg:n vetojännitys.

Harpun oktaavit lasketaan ylhäältä alaspäin, kunkin oktaavin alkaessa aina E-kielestä ja päättyen F-kieleen. Ylinnä ovat 0-oktaavin G- ja F-kieli, jotka vastaavat teoriassa 4-viivaista G:tä ja F:ää. Kolmanneksi ylinnä on sitten harpun 1. oktaavin ensimmäinen eli E-kieli, josta kieliä alaspäin edettäessä 6 ½ oktaavin päässä, harpussa alinna on 7. oktaavin (kontraoktaavin) C.

Kielet ovat kiinnitettyinä kaikupohjan keskellä olevan listan lävitse kulkien pystysuorassa asennossa harpun kaulassa sijaitseviin viritystappeihin, joita viritysavaimen avulla kiristäen tai löysäten virittäminen tapahtuu.